Istuskelen sohvan nurkassa ja lapset mättävät puuroa pieniin suihinsa pöydän ääressä. Pienempikin on jo siirtynyt juniori-tuoliin ja olen kerrossänkyä yrittänyt edullisesti bongailla. Pian olisi siis pinnis vapaana…
Olen asettanut itselleni salaisen tavoitteen: kun ensin laihdun kymmenen kiloa niin sitten saan miettiä mahdollista uutta raskautta. Mutta koska olen itseni huijaamisen mestari niin keksin jo että parempihan se olisi ensin hankkia kaikki lapset ja sitten vasta alkaa tosissaan laihduttamaan. Miksi minusta tuntuu taas siltä että tämä(kään) laihdutus ei tule onnistumaan?
Parin päivän osanutraus näkyi jo vaa’alla 900 gramman painonlaskuna. Jospa se tästä kuitenkin, saisi vaan iltasyöppöilyn kuriin!
Tänään lähdetään miehen kanssa ulos syömään (tämän laihduttajan koetus numero yksi) ja lapsukaiset lähtevät yökyläilemään mummolaan. Ihanaa saada kahdenkeskistä aikaa, tällaisia päiviä pitäisi olla paljon enemmän! Ollaan tosi onnekkaita kun lasten isovanhemmat haluavat ottaa muksuja hoitoon, kaikilla ei ole välttämättä ollenkaan mahdollisuuksia vanhempien väliseen laatuaikaan.
Huomenna saisin siis nukkua pitkään! Oh-hoh! Toivottavasti myös saan nukuttua pitkään, olen niin tottunut nousemaan kukon pieraisun aikaan että varmaan olen aamukahvilla viimeistään kahdeksalta. No mutta, saanpahan juoda kahvini rauhassa. Tämän miniloman jälkeen osaan taas eri tavalla nauttia pienistä kiipeilijöistäni jotka valtaavat sylin aina kun istahdan alas. Miten lapsia voi jo etukäteen ikävöidä?